Loppu

Tämä blogi loppuu.

Boomtown Rats

http://www.youtube.com/watch?v=POl4vFp-5os

Mr. Floyd

Ah! Kesän mainioimmat ajat, sateet, ovat oikeuttaneet tuntikausien musiikin kuuntelun (ilman häpeää kodin suojissa kykkimisestä, ja surkeasta rusketuksesta), jota olenkin harjoittanut riemumielin. Olen kerrannut Pink Floydia, Radioheadia ja Tom Waitsiä, ja kuunnellut myös uudempia Kuunneltavia, kuten Beatlesia etc.

Plääh, olisin halunnut pistää tähän väliin Meddlen sisäkannen kuvan, jonka sinitarrasin eilen kattoon, mutta netissä ei ollut kuin joitain surkean pieniä, tai kuvakäsiteltyjä.

Kävinkin taas lainaamassa kirjastosta The Wall-elokuvan. Eksistentialismi ja kärsimys tai fasismi. Minä tai yksikkö! (Suokaa anteeksi tämä tulkinta, se ei kuvaa koko elokuvaa, vaan ajatuksia elokuvan nostattamina) Mainio elokuva! Geldof tekee välillä jotakin todellakin hyvää.

Kukaan muu ei sano sitä ääneen kuin minä: Hyvä että Barret tuli pöpiksi, sillä varhainen Pink Floyd (Piper at the gates of dawn) on paskaa! Kun tämä "nero" kuoli, niin kylläpä kirjoitettiin sivukaupalla sontaa. Ainut hyvä asia mikä tuosta apinasta on jäänyt, on materiaali Wish you were hereä varten.

Sorvin ääressä

Taas kirjoitan. Olin Saksassa, tulin pois. Oli varsin tyhmää. Syy tämän blogin olemassa oloon on nyt poistunut, joten on aika harkita pitäisikö räkä jo pyyhkiä pois?

Syitä on monia. En usein jaksa kirjoittaa tänne, jos kun jaksan, teksti on ylenmääräistä innostusta kehua joitakin näyttelijöitä/ joitakin ohjaajia täysin vailla kritiikkiä tai rakentavaa otetta, jollainen oletan Ranskan uuden aallon väellä olleen.

Toki voisin yrittää vaihdella tyylejä, ja liukua yo-standardi maailmaan, ja harjoitella sen kaltaista ilmaisua, ja mikä olisikaan mainiompi foorumi, kuin yleinen sellainen, sillä näin tulen ajatelleeksi edes pientä osaa siitä mistä kirjoitan.

Myöskin, jos minä en olisi täällä internetin ihmemaassa ihkuttamassa ainoana suomenkielisenä Goon showta, niin kuka sen tekisi? (P.S Goon Showta saa Suomalaisen - ja Akateemisen kirjakaupan nettikaupoista aivan törkeään sikahintaan. Mutta katsoo liekö siellä Goon kirjoja, sillä haluan tulla mestariksi)

Mies valkoisessa puvussa

Katsoin Alec Guinnes elokuvan vuodelta 51, kun hän oli nuori ja ihana.
Elokuva kertoi Sidney Stratton nimisestä miehestä, joka keksii kankaan joka ei kulu eikä tahriinnu. Tämä saa hänet vaikeuksiin pomomiesten ja sinikaulusporukan kanssa. Elokuva ei oikeastaan ollut komedia, mutta äärimmäisen mukava. Toki hauskojakin hetkiä mahtui mukaan. Ah!

Kubrick-Sellers

Joitakin päiviä sitten katsoin Tohtori Outolemmen toistamiseen, vaikka ensimmäisestä kerrasta onkin jo aikaa. Eilen katsoin pari vuotta aiemmin tehdyn, otsikon mukaisen yhteistyön Lolita.

Tämä jälkimmäisenä mainittu yllätti minut, sillä Sellersin hahmo Quilty oli todellakin vahva roolisuoritus. Toki tiesin että Sellers on hyvä, mutta tästä työstä huokuu magneettinauhalta jokin käsittämätön aura. Roolihahmo ei ole Sellersin kaikkein mainitumpien joukossa, vaikka silläkin on omat erikoisuutensa, mutta kuitenkin Sellers tekee siitä maagisen ja hypnoottisen.

Tri. Outolempi nyt kuuluu Sellersin ansioluettelon kärkeen, ja onkin tällä nimihahmolla älyttömän hauska. Kaiken kaikkiaan, elokuva oli huomattavasti sujuvampi ja mukavampi katsoa tällä toisella kerralla. Sellers tekee tietenkin tässäkin nappisuorituksia, mutta senhän kaikki tietävätkin jo ennestään, joten ei siitä sen enempää.Uskon kuvaan. Kuva ei ole missään nimessä faktaa, ja minä pidän siitä.

Hyötyä ja huvia

Oooohhh! Päivät etenevät. Aika kuluu... GOON SHOWn parissa! Kellon viisarit tikittävät jo vuorokauden vaihtumista, mutta jopa monien jaksojen jälkeen tunnen itseni teräväksi ja päättelykykyiseksi! Englannin taitoni kasvaa humisten, sillä mistäpä muualta tuntisin tällasia sanoja: fow= vapaasti rautatievaunussa kuljetus tai trilby= huopahattu.
Hyödyksenne ja huviksenne laitan jotakin lempi quottejani, joilla voi piinata kanssaihmisiä, jotka eivät ole kuunnelleet jaksoakaan:
Ah! Bluebottlen surullisen kuuluisa kohtalo: "You rotten swine, you deaded me"
Grytpype-Thynnen hurmaava lausahdus: You silly twisted boy."

On mahdollista kuunnella Goon Showta nettiradiosta: http://www.bbc.co.uk/bbc7/comedy/progpages/goons.shtml

Kuva Gooneista!
P.S. Luin Hamsunin Nälkän. Se oli hyvä. Vaikka aika teini.

The Goon Show

Olen innostunut. Innostunut nukkumaan kaksitoista tuntia päivässä ja kuuntelemaan suurimman osan valveillaoloajasta The Goon Showta! [Bang, explosions]

Kyllä vain, The Goon Show! Viisikymmentäluvun hilpeä BBC radiohjelma, jonka jaksoista latasin suuren osan netistä. Tekijöinä Spike Milligan, Peter Sellers ja Harry Secombe! Pidän transkriptoitua käsikirjoitusta käsillä, sillä tämä perienglantilanen verbaalinen ilotulistus olisi ilman sitä vaikeahkoa seurata. Mutta tyylistä: hilpeää hulluttelua. Varsin Pythonesque. Lempihahmoni olisi tällä hetkellä, sanoisinko jopa Eccles! Hahaa, nämä mainiot hetket saavat minut jo nyt quottaamaan, mutta kukaan ei ole ymmärtämässä, nyyh!

Hahaa! Olisiko mainiompaa tapaa viettää kesää! Uinti ja mansikat? Pyh!

You swine, you! You deaded me!

Plääh

Miten rasittava tämä ensimmäinen kesäviikko onkaan ollut! Työtä vain! Elokuviakin on joutunut metsästämään vaivalla. Olen lukenut Knut Hamsunin Nälkä nimistä kirjaa. Se saa minut syömään koko ajan. Iloinen kuva sentään:Burt Lancaster on niin ihqu. Pelkästään Sweet smell of success tekee hänestä kovan jätkän, mutta Nürnbergin tuomio viimeistelee. Olen tässä katsellut muitakin Lancastereita: Täältä ikuisuuteen, Leppymättömät (Audreu Hepburn intiaanina!), Tule takasin pikku Sheba, ja tänään viimein varrottu Eri pöydissä. Tämä viimeinen ei päinvastoin lukemaani juttua ollut sokerinen. Sellainen näytelmäelokuva, joka riipaisee,- mutta voiko mikään riipaistä enää yhtä aivan niin syvältä Kissa kuumalla katollan ja Kuka pelkää V.Wtän jälkeen?

Nürnbergin tuomio

Lopetin juuri elokuvan Nürbergin tuomio. Olipa kova, ja loppua kohden uuvuttavan hieno elokuva. Elokuva kertoo natsi-tuomareiden tuomitsemisesta, ei esim. Ribbentroppeja ja Göringejä, kuten ensin luulin. Tämä on kai jossakin määrin kuviteellinen, mutta perustuu kuitenkin oikeisiin juttuihin, ainakin mitä nettiä surffailemalla luin.

Hillitön kaarti, joka painavuudessaan kerrankin onnistuu: Spencer Tracy, Burt Lancaster, Marlene Dietrich, Judy Garland, Montgomery Clift, WILLIAM SHATNER, ja Maximilian Schell- nimikin kuulostaa tutulta. Ahaa! Han on Kinder, Mütter und ein General- elokuvassa se jonka Kinski pistää teloitettavaksi siinä 25.tunti pätkässä!

Vanhat (no ei tämä niin vanha ole, 61) amerikkalaiset elokuvat rulaa, sillä niissä on ajatusta, ja moraalisia pohdintoja. Tämäkään ei päästä helpolla. Aivan törkeän kova! ("Kieliongelmakin" oli ratkaistu erinomaisen hyvin)

Televisio

Myönnän, minä katson televisiota. Onneksi en paljoa. Tälllä hetkellä katson Ryhmä Pullmania, Berlin Alexanderplatzia ja Punaista Neilikkaa. Varsin viihdyttäviä sarjoja. Joskus heikkoina hetkinäni katson Frendejä, Simpsoneja ja muuta miljoonakertaa nähtyä löräytystä.

Kesä tulee, ja sen tietää siitä, että katsoin tänään urheilua. Kaksi tuntia pöytätennistä. Mitä mielenkiintoisinta toimintaa! Peli voitetaan nopeammin kuin oikeassa tenniksessä, sillä 11-x tilanteeseen pääsee ilman 0-15 ja sellaisia mitä tenniksessä vaadittaisiin erän pisteen voittoon. Opin myös tänään, että ne aasialaiset heput, jotka pitävät mailaa kynäotteella, rttä niiden maila on erilainen. Sellaisella pelaavat käyttävät ainoastaan kämmenlyöntiä! Ainakin jos oikein ymmärsin. Tämä pöytätennis nousee ehdottomasti päälajieni pyöräilyn ja tenniksen ohelle kesäkatsomisiin.

Siitä tulikin mieleeni, mitä ihmettä varten doping-käyttäjät tunnustavat? Kaikki tietävät kaikkien käyttävän, miksi se pitää pakottamatta tunnustaa kymmenen vuotta huippupäivien jälkeen? Tai kesken hyvän uran? Pälliapinat.

Mutta takaisin televisioon. Teemalle on tullut uusia elokuvakategorioita, mutta kesän saalis näyttää tylsähköltä, monet olen nähnyt aikaisemmin, ja loput ovat jotain itkeväkurdilapsi, jota länsimainen nainen kuvaa. Tv2selta tulee ihan mielenkiintoisen näköistä länkkärikamaa. Ja muuten 9.6 Peter Sellersin elämä, Life and Death of Peter sellers, jossa Geoffery Rush esittää Sellersiä, ja silloin kun katsoin tämän se oli varsin hyvä. Tosin silloin en ollut nähnyt näin paljon Sellersin elokuvia (joka on liian vähän, Naisentappajat missä luuraat?), joten mitenköhän toinen katsomiskerta?

Myöhempien aikojen elokuvista

Katsoin tänään Prestige- nimisen elokuvan, jolle olisi voinut aivan hyvin antaa suomenkielisen nimen, sillä tämä sana kuulostaa typerältä. Mutta ehkäpä se on parempi näin, sillä tämän kuuloinen sana kuvaa, ja kertoo hyvin paljon kyseisestä elokuvasta. Näin on, tuubaa. Keskivaiheilla elokuva eteni vauhdikkaasti ja miellyttävästi, mutta loppu! Gaah. Jossakin elokuvassa sanottiin, että lopusta elokuva arvioidaan, jos se on hyvä, niin se "nails it". Tosiaankin, tässä loppu oli niin typerä, että se laski elokuvan pohjamutiin. Kateus ja kosto ovat mielenkiintoisia aiheita, mutta tähän pitää pistää jokin täysin typerä jekku, joka saa minut niin vihaiseksi, että minun täytyy kirjoittaa siitä blogiin, ja rikkoa blogi-hiljaisuus.

Eilen näin hilpeän elokuvan: Hei Pussycat (What's new pussycat). Sopivan iloisessa seurassa katselukokemus oli mielittyvä ja suorastaan mainio. Pääosissa Peter O'Toole ja mainio Peter Sellers Tri. Fritz Fassbenderinä, jolla sissyhaircut. Woody Allenin käsikirjoittama, ja herra esiintyykin ensimmäisessä roolissaan nuorena ja vähemmän kaljuna. Todella hölmö elokuva, joka kuitenkin saa minut haluamaan lisää: Casino Royale, Allen Sellers ja Welles.
Toissapäivänä katsoin vielä hauskemman ja mainiomman elokuvan: Kenraali. Olen nähnyt sen silloin kun kakkonen esitti niitä jokin viisi vuotta sitten, mutten kyllä muistanut mitään.
Hulvaton, mainio, ja oikeasti hieno! Suorastaan lyyrinen!En halua pistää sitä koulukirjaesimerkkikuvaa, vaan tämän:
Pöllitty jonkun muun blogista tämä kuva, saa tyhmät vintage-tekstit mukana. Blääh.
Ja oho! saan tämän itselleni nauhalle, sillä se tulee YLE Teemalta 8.7, eikä hirveästi haittaa kun Teema kössii tekstitykset!

Schlafen

Uni puskee jo silmään. Ensimmäinen lomapäivä on sujunut mainiosti historiaa lukiessa. Ein hunsvot tuo Mannerheim, ihan kämmäri.

Katsoin myös Bergmania, Kasvot . l. Ansiktet. Bergman on kyllä suurin syy opiskella ruotsia. I dessa mina händer ska jag bygga en kyrka... ehkä näin. Pian osaan quotata aina vain paremmin! Josta tulikin mieleeni tämänpäiväinen keskusteluni Der Amerikanische Freundin vuorosanoin.
Gannick said...Söin tänään tällaisella greippiä.

Olen uninut viimeaikoina paljon. Herään vaihtaakseni unen joka vain toistaa itseään. Uni on vahvempi tunne kuin valveillaolo.

näytelmä

Hyvä väki,
vastoin tahtoani joudun olemaan typerässä näytelmässä. Mikä tekee siitä niin idioottimaisen? No, vastaan: se on ällöttävän laskelmoitu miellyttämään oman laitokseni asukkeja. Vitsit ovat surkeita; se on tällainen "ihanan absurdi", jota pikkunäppärät äidinkielen rakastajat arvostavat. Fy!

Gaa! Jos minä joutuisin tekemään jotakin tällaista, niin pohtisin edes teeman, jota haluan esittää. Vaikka tekele epäonnistuisi, olisi se silti arvokkaampi kuin tämä sonta.
Edes tämä kuva ei tee oikeutta sille mistä puhun, sillä X-paroni oli ihan jees.

Hmmm, voisin suomentaa Jesus Christus Erlöseriä, ja kiljua sitä monologina. Enenmmän minua, vähemmän ryhmää... Näin olisi hyvä.

uu-lala

I feel good, [uu-lalala], I feel bad, [uu-lalala], I feel happy, I feel sad, am I in love? [aa-ah] I must be in love - NOT!

Goethe

3 Böcker jag helst läser
Jag läser helst Johann Wolfgang von Goethes böcker, eftersom han har skrivit de bra. Litet om författaren: han var tysk. Han föddes år 1749 och dog år 1832. Han var riktig allmänbildad: han var diktare (han har skrivit både romaner och skådespel), poet och vetenskapsman. Han också studerade juridik och medicin. I början av hans karriär som en författare, han tillhörde i “Sturm und Drang” - som representerar romantiken. En bok av den här tidsperioden är “Den unge Werthers lidanden”, hans mesta kända gärning.
“Den unge Werthers lidanden” är skriven i brev-form. I boken älskar Werther en kvinna utan kontrakärlek. Han begår självmord till slutet. Boken blev jättepopulär. Alla deprimerade unga män använde likadana kläder som Werther och slutade sina dagar såsom han.
Senare skrev Goethe “Wilhelm Meisters Lehrjahre” som är ett utvecklingberättelse. Goethe var inte mer romantik utan borgerlig. I denna bok har hans vän Schiller påverkat. Intrigen är att Meister skulle bygga tyska teater, men under tiden förstod han sin brisfällighet.
Jag gillar de här böckerna. Jag har också läst en del av Goethes “Faust” och hans dikter.

Ja vielä lisäksi tällainen joka seisoo englannin luokkamme seinällä:

"Mit jeder Sprache, die du kannst, bist du ein Mensch mehr"

Vaikken pidäkään tätä väittämää totena, on se pyörinyt päässäni Ukrainan euroviisupiisin kanssa.

Wagner

"We have a special offer on Wagner"

Goldberg

Rakas kertojanne palaa pitkähköltä tauolta kirjoituspuuhiin. Kylläpä on tultu uurastettua Eurooppalaisen elokuvan parissa, ripattu sitä koneelle, muahahah! Eivätkä päiviäni ole täyttäneet ainoastaa tuntikausien editointi, tekstitys, ja ohjelman kaatuminen viisi kertaa päivässä, vaan myös Goldberg variaatiot.

Ah, menkäämme ajassa taaksepäin, kun ensimmäisen kerran kuulin Angela Hewittin soittamana Bachin Goldberg variaatiot. Letkeä tyyli sai minut hämmästelemään sitä seikkaa, että miten mielenkiintoista Bach voi olla hyvin soitettuna. Tarinamme jatkuu, kun sain käsiini Glenn Gouldin Goldberg variaatiot. Taas yllätykseni oli suuri: tempo päälle kaksinkertainen, ja kuitenkin artikulaatio on huomattavasti selkeämpää, ehkä jopa bachiaanista. Innostuksen siivittämänä otin vielä Wanda Landowskan variaatiot. Gouldin ja Landowskan variaatiot ovat ilmestyneet samana vuotta, 55, mutta Gould on ollut 25 vuotias, ja Landowska 75. Mikä ero! Huomattavin ero tulee siitä että Landowska soittaa cembaloa, Gould pianoa (kuten Hewittkin). L. olikin niitä jotka ensimmäisinä alkoivat soittaa autenttisilla soittimilla. L.n variaatiot ovat omaan korvaani juuri sitä perinteisen bachiaanista, raskasta. Enkä myöskään pidä hirveästi cembalon äänimaisemasta.

Joudun siis toteamaan, että pidän Landowskan työstä vähiten. Mutta olen vielä varsin tietämätön, vaikka tiedänkin että hänen musiikkinsa vaatisi älyä, jota minulla musiikin suhteen ei ole. Sanoisin kuitenkin hauskan quotin, jonka luin: Joku muusikko arvostelee Landowskan soitantoa, ja väittää tämän Bach tulkintaa vääräksi. Landowska vastaa "Sinä soitat omalla tavallasi, ja minä minä soitan Hänen tavallaan". Hahahah. Mutten kuitenkaan taida polttaa tätä levyä.

Hustlerin jatko-osa

Katsoin juuri paskan elokuvan: The color of money. Tämä mitään sanomaton pieraisu on erinomaisen The Hustlerin (Suurkaupungin hait) jatko-osa. Voi kiesus miten tyhmä se olikaan! Scorsesen ohjaus on naurettavan kasaria. Vaikkei itse adjektiivi aina tarkoittaisi pahaa, niin tässä se tarkoittaa rahan tahkontaa laskelmoiduilla kamerakikoilla ja mitäänsanomattomalla elokuvalla. Ja aivan törkeä musiikki pauhusi koko ajan. Tässä elokuvassa ei ole kenenkään sydänverta, joten miksi siis tehdä sellaisia elokuvia? Plääh.

The Hustler taas on mainio elokuva. Alku on letkeää poolin pelamista (Pool amerikkalaista, biljardi eurooppalaista, kuten huomaamme tvtä ja Amerikanische Freundin [Hopperin kämpässä oleva amerikkalaisuus, muovilla peiteetty] katsomalla. Hämärämpi kuin baseball.), mutta elokuva muuttuu, ja Newmanin Fast Eddie Felson saa lihaa luittensa päälle, rakentuu hieman monioikoisemmaksi hahmoksi. Tässä jatko-osassa Newman ei ole sama Fast Eddie, edes ikälisä (ihmisen "sisäinen kasvaminen") ei tee hahmosta samaa.

Bergman

Luin Bergmanin kirjan Bilder (Kuvasta kuvaan), sillä minun täytyy tehdä ruotsiin esitelmä pohjoismaisesta henkilöstä, ja mieluisin valinta on tietenkin Bergman. Harmi vain, että den Bergman dokkari, joka tuli joskus telkasta ei ole millään nauhalla tähän päivään asti minulla säilynyt, joten tämä tarkoittaa sitä, että minun pitää tehdä työtä, ja vieläpä ruotsiksi! Gaah, no tulen laittamaan sen tänne.

Mutta ennen sitä taas ajatuksia: 1) Minä olen nähnyt aika paljon Bergmaneja, mutta silti liian vähän. 2) Bergmanin varhainen komedia, ei toimi, sillä komedia heiluu kokoajan bergmanilaisen epätoivon partaalla. 3) Seitsemäs sinetti on hauskin Bergman, vaikka käsitteleekin taas vaikeita aiheita: kuolemaa, ja ihmisen käsittelyä kuolemasta .l. Jumalaa. Jotkut kohtaukset ovat vallan hilpeitä! (Näyttelijä kiipeää puuhun, jota Kuolema tulee kaatamaan, ja sen jälkeinen orava-kohtaus) 4) Parhainta Bergmania on Talven valoa, 5) joka ei muodosta trilogiaa Hiljaisuuden ja Kuin kuvastimessa kanssa.

Bergman on hirvittävän vanha! 89! Ja kuitenkin kova jätkä, vaikkei enää teekään mitään, mutta viimeisin, Saraband toimii, vaikken ole Kohtauksia eräästä avioliitosta nähnytkään, jonka jatko-osa se on. Ja nämä leffat on kuvattu kesälomilla teatterista! Jännittävää miten teatterinäytös, olkoonkin se maailman paras ei enää koskaan toistu. Hetki on jo mennyt, ja sen on kokenut jokin 200 ihmistä. Joillekin elokuville käy samallalailla. Buster Keaton meinattiin unohtaa ja tuhota, mutta osa pelastui. Miten paljon suuruutta onkaan tuhoutunut! Entäpäs ne jotka ovat kuolleet lavantautiin enne mahdollista suuruuttaan!

After the harvest

Rakas kertojanne on tauon päätteeksi palannut sorvin ääreen, ja mitä kaikkea kerrottavaa minulla onkaan!

Katsoin äsken Kaspar Hauserin tapauksen ilman suomenkielisiä tekstejä. Ymmärsin juonen kulun, ja joitakin juttuja aivan liaan huonolla saksantaidollani. Suurin ymmärrys tuli siitä, että olen nähnyt tämän elokuvan kokonaan kolmisen vuotta sitten, katsomatta tietoisesti. Mikä minua etenkin ennen elokuvan tietoista katsomista viehätti, oli sen nimi: Jeder für sich und Gott gegen alle, eli omien kykyjeni mukaan suomentaen: jokainen omaan oussiinsa ja Jumala kaikkia vastaan. En varmaan katso tätä uudestaan ennen kuin olen oppinut enemmän, vaikka näinkin se oli hyvä ja mielenkiintoinen. Katsoin tänään myös taas Nosferatun., joka innoittaakin minua tähän:Nuori Bruno Ganz. Kolmekymmentä vuotta ennen Hilteriä. Vartokaatte syvällistä (no jaa) katsausta Der Amerikanische Freundiin!

Jouko Ahola- maailman vahvin mies on Herzogin elokuvassa Invincible, joka kertoo hämy hypnotisoijasta Hanussenista, joka salaten juutalaisuutensa pääsi Hitlerin lähipiiriin. Myös O.W Fischer on ohjannut ja näytellyt pääosaa päähenkilönsä nimeä kantavan elokuvan, jossa myös on Kinski. Kumpaisenkin näistä häluaisin nähdä- Münchenissä! Warum nicht? Darum.

Filmifestivaali

Selailin hetki sitten Saksan kulttuuritapahtumien mainoslehdykkää, ja yllätyksekseni näin siinä Herzogin kuvan. Kyllä vain, Münchenissä järjestetään 22- 30 kesäkuuta Herzog- retroperspektiivi, jossa näytetään kaikki sen elokuvat! Itse mies olisi paikalla. Vilaus Herzogin selästä- jo pelkkä ajatus on jännittävä!
Hmmm, olisikohan niillä niihin edes englanniksi tekstejä? Ei varmaan, ja München on aika kaukana vain katsoakseni elokuvia joista en ymmärtäisi paljoa mitään. Vai... äh, majoitus olisi hankala näin vähäisillä varoilla mitä minulla on.

Ainut lohdutus on tieto siitä että se on julkaissut sen Fitzcarraldo päiväkirjansa pari vuotta Mein liebster Feindin (25. tunti: Klaus Kinski) jälkeen, ja se on Goethe Institutissa. Eli opiskelemaan lisää!

Woyzeck

Tänään tulee tvstä Werner Herzogin Woyzeck. Pääosa, Klaus Kinski. Tämä elokuva on minulle varmaan kaikkein rakkain Herzog- Kinski yhteistöistä.
Minua pännii idiootit tv-arvostelijat, jotka kuvittelevat että Herzogia voisi arvioda tavallisena elokuvana! Mitä varten verrata Nosferatua, runollisen surumielistä elokuvaa Murnaun tylsää n kakka Nosferatuun? Mitä varten verrata Woyzeckia Büchnerin näytelmään, ja arvioda sitä siltä pohjalta mitä näytelmä sanoo? Eikö aivan samoin olisi voinut verrata tätä Herzogin Woyzeckia Bergin Wozzeckiin? Niinpä toimittaja, eihän siinä olisi järkeä, joten miksi yrittää asettaa näytelmän sanelemat raamit itsenäiseen mestariteokseen! Vaarallista on myös miten toimittajat rupeavat diagnosoimaan hulluutta. Päivän Helsingin Sanomien arvostelu kuitenkin meni tavallista "Tässä on Kinski, tämä kuvattiin nopeasti, tämä on Büchnerin näytelmä" pidemmälle, ja jopa hieman arvosteli elokuvaa. Arvostelu tosin väitti kohtauksien olevan tunkkaisia, ja sanoi sen olevan huono asia. Eriän suuresti tästä mielipiteestä. Tässäpä näpsäkkä arvostelu, jonka joidenkin tulkintojen kanssa en kuitenkaan voi myöntyä: www.elitisti.net/rewiew.php?id=10540&page=1

Elokuva on niin uuvuttava, ja piinallinen, ja kiehtovan upea. Herzog on kova jätkä. Kinski tekee elämänsä roolityön. Ah! Sanani ovat kovin vähäiset.

Neuschwanstein

Tästä on jo aikaa kun katsoin Goethe Institutissa elokuvan Ludwig II: Glanz und Ende eines Könings. Minä pidin tästä elokuvasta. Luin arvostelua jossa moititaan O.W Fischeriä pääosan ylinäyttelemisestä. Mielestäni arvio on väärä.
Elokuva on rakkaudesta kauneuteen. Valitettavaa on, että tässä maailmassa kauneus löytyy yleensä vain esineistä.
Harmillista ettei näin mielenkiintoisesta hahmosta ole suomeksi juuri mitään tietoa. Pitäätä lukea Wagnerin omaelämänkertaa huomattavasti eteenpäin, jos hän kirjoittaisi tästä auttajastaan ja ihailijastaan joitakin sanoja. Elämänkerta on kirjoitettu Ludwigin pyynnöstä. Mukava olisi myös nähdä Viscontin elokuva samaisesta aiheesta. Mutta sitä ennen kohtaus elokuvasta, jossa Ludwigin veljen hulluus antaa itsensä ilmi:

Kirjahyllyt täyttyvät

Kirjahyllyt täyttyvät elokuvilla. Äsken raivasin niille lisää tilaa ja järjestelin niitä uuteen uskoon. Millä tavalla ne pitäisi asettaa? Omaelämänkerrallisesti?, ilmestymisvuoden mukaan?, ei kai vain aakkosjärjestyksessä? Päädyin lajittelemaan ne vain genren tai näyttelijän mukaan. 1) Toiminta, sillä sitä minulla on varsin vähän, vain kolme Die Hardia. 2) Huonot elokuvat, joita on jopa minulla 3) Kinski elokuvat, joihin pääsee hyvin huonojen elokuvien kautta. 4) Länkkärit, joista pari menee Kinskien kanssa päällekäin. 5) länkkäreistä sujahtaa elokuvan päällekäisyyksien kautta Paul Newmaneihin 6) Altman (jossa tosin olisi myös päälekkäisyyttä länkkärien ja Newmanin kanssa), josta menen Mashin kautta 7) Komedia, kuuluu mm. 7a) Wes Anderson 7b) Gilliam+Python. Systeemini herkeää tässä vaiheessa: 8) Draama, 8a) De Niro+ Scorsese. 9) Vanhat kovat leffat (mm. Sweet smell of successes) 10) Minä Claudius.

Mutta ei ainoastaa kirjahyllyni täyty elokuvista, vaan myös kirjoista. Uusin hyllyäni täyttävä kirja on Theodor Herzlin Juutalaisvaltio, kirjastosta lainattu ja pilattu. Tänään huomasin joutuvani lunastamaan sen, kun irroitin siitä hometta hammasharjalla. No, ei se mitään. Mielenkiintoista olisi saada selville, ovatko ennen toista maailmansotaa Israeliin muuttaneet juutalaiset mitenkään pyrkineet noudattamaan näitä neuvoja. Onko Juutalaisyhdistystä tai yhtiötä koskaan perustettu? Ei varmaan, se on varmaankin ollut sellaista, että kävellään Venäjältä Israeliin. En tieten tahtoen käytä sanaa Palestiina, käyttäisin mielummin jopa sanaa Juudea, sillä Palestiina on filistealaisten maa, Juudea juutalaisten.

Cyrano De Nez

Katsoin tänään Gerard Depardieun tähdittämän Cyrano De Bergeracin. Elokuvaa katsoessa tuli mieleeni Balzac- ei ehkä vähiten siksi että Depardieu on joskus esittänyt Balzacia-, mutta ei ainoastaan Balzac, vaan hetki ranskantunnilla, jolloin opettajamme kertoi tämän tehneen ylistysrunon kahville. En muista sitä luimmeko sitä vai emme. Balzacista tulee myös mieleen 400 kepposta, ja Balzac-pyhättö. Johtopäätöksinä; en ole lukenut Balzacia, vaan tiedän hänen hahmonsa, joka on totuus valittettavan monen kirjailijan kohdalla.

Mutta takaisin Cyranoon. Tämä näytelmä on monesti filmatisoitu, aiemmin olen nähnyt sen Steve Martinin Roxannena. Juoni menee siis siten, että Cyranolla on valtava klyyvari (Depardieu, haha), valtaisat sanan lahjat ja tämä rakastaa Roxannea. Roxanne ihastuu johonkin kultapojuun, ja Cyrano auttaa tätä miestä, jonka säilän taidot ovat huomattavasti vähäisemmät. Cyrano ei saa naista, vaikka nainen lopulta onkin rakastunut Cyranon sanoihin.
Elokuva oli maukas. Pitkä kesto tarjosi verbaalisia ja fyysisiä kamppailuja hyvin, ettei pitkästynyt. Traagisuus toi sisältöä. Toki joitakin vikojakin oli, mutta hyvätuulisuuteni saa minut ohittamaan ne.

Aina tällaiset elokuvat saavat toivomaan arkipäivä runoilua. Parasta ranskassa! Kauniit puolet tästä kielestä saivat minut hieman kaihoamaan sitä.

Jännittävää on miten Depardieun nenä oikeassakin elämässä on kasvanut verrattaessa elokuvaa 1900, joka on tehty 1976, vaikkapa Monte Criston kreiviin (1998).

Hyvä on, kirjoitin tämän jutun vain saadakseni kuvan esille.

Uusi kauppa

Hahaa! Löysin uuden suomalaisen nettikaupan! No, toki olen kuullut siitä aikaisemminkin, mutta en ole ennen käynyt katsomassa. Nyt tilailemaan Klaus Kinski tuubaa Venom, Android, ja Justine! Täällä näkyy myös olevan tämä Jack the Ripper, jonka ohjaaja on työskennellyt Kinskin kanssa kolmesti, joten ei ole totta että ainoastaan Herzog olisi sietänyt Kinskiä yhtä elokuvaa pidempään.

Hyvä on, ainut oikeasti mielenkiintoinen, jota ei muualla ole näkynyt on tuo Suurkaupungin hait, eli The Hustler. Ostan, ja köyhdyn. Tänään sain kirjastosta kuuden euron sakot yhden päivän myöhästymisestä. Törkeää!

Newman

Viime aikoina olen katsonut runsaahkosti Paul Newmanin elokuvia: Lew Harper-yksityisetsivä, Cool Hand Luke (Lannistumaton Luke), Exodus, Kissa kuumalla katolla, Puhallus, Butch ja Kid- auringonlaskun ratsastajat. Paul Newman on aina ollut kasvo johon voi luottaa, oli elokuva sitten huono tai ei, on häntä mukava katsella. Olen tullut sellaiseen kunnioituksen pisteeseen, että olen valmis antamaan Nobody's foolille uuden mahdollisuuden, näin kymmenen vuoden jälkeen.

Exoduksesta: se on saanut minut miettimään. Siinä on kohtaus jossa Kitty Fremont, amerikkalainen nainen (sama näyttelijä Vaarallisessa romanssissa (North by northwest)) ja Newmanun hahmo Ari Ben Canaan juttelevat, ja Fremon sanoo kaikken ihmisten olevan samanlaisia. Ben Canaan sanoo että ihmiset eivät ole samanlaisia, ja heillä on oikeus olla erilaisia. Mielestäni Fremontin lausahdus on maailmoja syleilevä, muttei totta. Voiko ihmisistä muokata samanlaisia edes kasvattamalla samalaisiksi samalla tavalla, samassa kulttuuripiirissä? ja jos laajennamme yksilötasolta kansoihin, en usko että ajattelemme samalla lailla. Toki voimme punnita asian eri osapuolet, mutta ehkäpä päätyisimme toisiin ratkaisuihin, ja pitäisimme niitä parhaimpina, kuin jokin muu kansa. (Tulipa mieleeni Sodan oppitunnit, jossa McNamara selittää miten he osasivat ajatella kuten venäläiset, mutteivat kuten vietnamilaiset). Ihmisillä on todellakin oikeus olla erilaisia! (en tarkoita ernuja, tai muita erilaisuutta erilaisuuden ja erottumisen vuoksi idiootteja.) Toinen hieno kohta on jo elokuvassa aikaisemmin, kun Fremont toteaa blondille Karen Hansenille "siis äitisi oli juutalainen", ja tämä vastaa "Niin, ja isäni myös". Hähää, touche!
Haluan mainita elokuvan Roy Bean- piru mieheksi, olevan vähintäänkin mielenkiintoinen, vaikka loppu onkin typerä. Haudantakaa puhuvat ajatukset ovat harvinaista herkkua, ja meininki on muutenkin elokuvassa hyvä. YLE lähetti sen ehkäpä puolitoista vuotta sitten, seuraava kerta ehkä kymmenen vuoden päästä.

Tennessee

Mikä pettymys! ettei Tennessee Williamsin oikea etunimi ole Tennessee! Jo ajattelin, että miehestä jolla on tuollainen syntymänimi täytyy tulla jotakin suurta. Noh, kaipa ihmisen on ansaittava nimensä.

Näinä muutamina viime päivinä olen katsellut nauhalta Kissa kuumalla katolla ja Liskojen yön. Innostuin niin, että kävin lainaamassa kirjastosta nämä näytelmät, ja luin Liskojen yön (The Night of the iguana, kuten näin luin sen englanniksi), ensimmäisen olin lukenut jo aikaisemmin. Miten jännittävää on huomata screenwriterin työ, ja näissä tapauksissa se on onnistunut!

Niille, joita näkemyksieni lukeminen kiinnostaa, mutta tarinat eivät ole tutut, lyhyet juoniselostukset:
Kissa kuumalla katolla: Mies ja vaimo, Brick ja Maggie Pollit tulevat Brickin lapsuuden kotiin, sillä Big Daddy on kuoleman uhan alla. Paikalla ovat Brickin veli ja tämän vaimo Mae, jotka haluavat Big Daddyn suuren omaisuuden. Brick ja Maggie eivät tule toimeen keskenään, ja Brick on juonut siitä lähtien kun hänen paras kaverinsa Skipper on kuollut. Setvittelyä, itseinhoa.
Liskojen yö: Entinen pastori T. Lawrence Shannon vetää turistimatkoja Meksikossa. Hän puksuttelee ryhmän alaikäisen kanssa, ja kärrää ryhmänsä hotellinpitäjä-ystävänvaimon luo, estääkseen toimet häntä itseään vastaan. Hotelliin tulee nainen ja tämän huonokuntoinen runoilija isoisänsä. Kuumeista touhua, ja setvittelyä luvassa.

Kissassa oli kolmannesta näytöksestä kaksi versiota, joista elokuva noudattelee Brodway- versiota. Aikaa lukemastani on niin kulunut, että ainut ero jonka muistan on, että tämä Brodway-versio on hieman lohdullisempi loppuratkaisuiltaan. Elokuvassa Brick Pollitin muiden epäilemään mahdolliseen homouteen viittailaan huomattavasti hienovaraisemmin kuin näytelmässä, jossa Brickiltä kysytään suoraan minkälainen Brickin ja Skipperin suhde oli. Pidän enemmän elokuvan tavasta. Ja Paul Newman on niin ihqu, että miten tätä on voitu edes esittää ilman häntä? (Elizabeth Tayloria yhtään väheksymättä [joka on muuten englantilainen, mutta vetää voimakasta souther-aksenttia, jännittävää miten joku ihminen voi muuttua toiseksi niin uskottavasti! Onko näytteleminen valehtelua, vaikka onkin palvelua, katsojan sielun nektaria!])

Liskojen yön näytelmäversio tuntui välillä äärettömän typerältä upean elokuvan jälkeen. Suurin kömpelyys on natsi-perhe, jota koko elokuvassa viisaasti ei ole. Tämä perhe ei tee muuta kuin laulaa natsi-lauluja. (Niin näytelmä sijoittuu 1940, kun taas elokuva jonnekin 50-60 luvulle). Perhe on elokuvassa korvattu Shannonin turistilaumanaisilla, jotka näytelmässä loistavat poissaolollaan. Miksi? Yritetäänkö tässä säästää näytelmän kuluja? Miksi sitten täyttää paikka natseilla, muistuttaakseen maailman sotaisasta tilanteesta? Heijastaakseen sen särkyneisiin ja murtuviin ihmisiin? Tyhmää. Näytelmässä myös lätistään aivan turhia, (elokuvassa joittenkin dialogien järjestyksiä on muutettu,) ja tuodaan Shannonin lapsuuskin puheeksi, täysin epäuskottavasti. Hahmot ovat jopa erilaisia elokuvaan verrattuna, joten elokuva on vielä enemmän omillaan. Virranjakajan saanti on erilainen, josta tuleekin mieleeni tämä Charlotte-hahmo, joka on paljon suuremmassa osassa elokuvassa. Elokuvassa hän on nymfimäinen, ja näytelmässä enemmän uhri. Ehkäpä pidän enemmän elokuvasta, kun Shannon ei ole siinä niin roisto, kuitenkin yhtäläisen tilanteensanelemasti heikko, vaikka tekonsa tuomittava onkin. Ja taas voin vain kehua, että mitä olisikaan tämäkään näytelmä ilman Richard Burtonia tai Ava Gardneria! Elokuvan keinojen ihanuus on mahdollisuus paikoista toiseen siirtymiseen, ja joukkokohtaukset, joita tässä alussa käytetään. Tapahtumat näytetään, eikä niistä puhuta myöhemmin, kuten näytelmässä. Nämä johtavat antiikkisen näytelmän- tapahtumat tapahtuvat päivän sisällä- osittaiseen kumoamiseen, sillä tapahtumat laajenevat noin kolmelle päivälle ja prologille, mutta pääpaino on toki tuona yhtenä "liskojen yötä" edeltävänä päivänä.

Nam nam, mitä herkkua!
I make love to Elizabeth Taylor/Catch hell from Richard Burton - Bobo, Freewheelinin viimeiset sanat

Nuorisokonferenssi- Jugendtreffen

1) Did she have any reasons to disappear? Debts?
2) Idealistic reasons rather. She still went to school, but I think the reason for leaving lays in that she didn't belive in the school system. She thought that it was intsitutionalizing. I think she'll try to prove the possibility of 'American Dream' in Europe, succeeding with one's own talents without any diplomas or bureaucracy.


3) Madness! She thinks she's some misunderstood renaissance genious who makes the rules! Hmph! Work has been fought for, and one cannot have it without education! Especially for youngsters a proper job is hard to get, and she is too proud to come bach humiliated.
4) To get to workinglife as fast as possible and forget about civilizing oneself. Heads of state complain about over education- don't they understand thirst of knowledge? School should be like Plato's Academy. Eventhough it was an institution, institution would be beneficial. Comprehensive school- the basis of a welfare state.
5)Unbiased teaching guarantees studying opportunities to a hardworkin student. Student exchange programmes! Easy transportation within the EU! Europe is open! But the young have got fear. Masseducation sets challenges for a mediocre one. 500 similar guys apply for the same job as you and 5000 more in India that work more cheaply. And old farts try to make employmen even harder for youngsters. We live new times of uncertainty. What was your question again?

6) Where is Grace?


Here are samples from the comic made to The European Youth Meeting.
I translated it, but because of lack of proper tools at the moment, I cannot deliver it at its right form, so I had to write the translations belove the picture.

Ich heisse Kira, bald 18 Jahre alt und Sie können mir schreiben: arthurdent@jippi.fi

Haba haba Ding ding

Hohoo!
Minäkin aloitan soliptistisen ja narsistisen julkipäiväkirjan! Jawohl! Aloittakaamme blogia kuvailevalla quotilla His Bobnessilta: Too much of nothing.