Filmifestivaali

Selailin hetki sitten Saksan kulttuuritapahtumien mainoslehdykkää, ja yllätyksekseni näin siinä Herzogin kuvan. Kyllä vain, Münchenissä järjestetään 22- 30 kesäkuuta Herzog- retroperspektiivi, jossa näytetään kaikki sen elokuvat! Itse mies olisi paikalla. Vilaus Herzogin selästä- jo pelkkä ajatus on jännittävä!
Hmmm, olisikohan niillä niihin edes englanniksi tekstejä? Ei varmaan, ja München on aika kaukana vain katsoakseni elokuvia joista en ymmärtäisi paljoa mitään. Vai... äh, majoitus olisi hankala näin vähäisillä varoilla mitä minulla on.

Ainut lohdutus on tieto siitä että se on julkaissut sen Fitzcarraldo päiväkirjansa pari vuotta Mein liebster Feindin (25. tunti: Klaus Kinski) jälkeen, ja se on Goethe Institutissa. Eli opiskelemaan lisää!

Woyzeck

Tänään tulee tvstä Werner Herzogin Woyzeck. Pääosa, Klaus Kinski. Tämä elokuva on minulle varmaan kaikkein rakkain Herzog- Kinski yhteistöistä.
Minua pännii idiootit tv-arvostelijat, jotka kuvittelevat että Herzogia voisi arvioda tavallisena elokuvana! Mitä varten verrata Nosferatua, runollisen surumielistä elokuvaa Murnaun tylsää n kakka Nosferatuun? Mitä varten verrata Woyzeckia Büchnerin näytelmään, ja arvioda sitä siltä pohjalta mitä näytelmä sanoo? Eikö aivan samoin olisi voinut verrata tätä Herzogin Woyzeckia Bergin Wozzeckiin? Niinpä toimittaja, eihän siinä olisi järkeä, joten miksi yrittää asettaa näytelmän sanelemat raamit itsenäiseen mestariteokseen! Vaarallista on myös miten toimittajat rupeavat diagnosoimaan hulluutta. Päivän Helsingin Sanomien arvostelu kuitenkin meni tavallista "Tässä on Kinski, tämä kuvattiin nopeasti, tämä on Büchnerin näytelmä" pidemmälle, ja jopa hieman arvosteli elokuvaa. Arvostelu tosin väitti kohtauksien olevan tunkkaisia, ja sanoi sen olevan huono asia. Eriän suuresti tästä mielipiteestä. Tässäpä näpsäkkä arvostelu, jonka joidenkin tulkintojen kanssa en kuitenkaan voi myöntyä: www.elitisti.net/rewiew.php?id=10540&page=1

Elokuva on niin uuvuttava, ja piinallinen, ja kiehtovan upea. Herzog on kova jätkä. Kinski tekee elämänsä roolityön. Ah! Sanani ovat kovin vähäiset.

Neuschwanstein

Tästä on jo aikaa kun katsoin Goethe Institutissa elokuvan Ludwig II: Glanz und Ende eines Könings. Minä pidin tästä elokuvasta. Luin arvostelua jossa moititaan O.W Fischeriä pääosan ylinäyttelemisestä. Mielestäni arvio on väärä.
Elokuva on rakkaudesta kauneuteen. Valitettavaa on, että tässä maailmassa kauneus löytyy yleensä vain esineistä.
Harmillista ettei näin mielenkiintoisesta hahmosta ole suomeksi juuri mitään tietoa. Pitäätä lukea Wagnerin omaelämänkertaa huomattavasti eteenpäin, jos hän kirjoittaisi tästä auttajastaan ja ihailijastaan joitakin sanoja. Elämänkerta on kirjoitettu Ludwigin pyynnöstä. Mukava olisi myös nähdä Viscontin elokuva samaisesta aiheesta. Mutta sitä ennen kohtaus elokuvasta, jossa Ludwigin veljen hulluus antaa itsensä ilmi:

Kirjahyllyt täyttyvät

Kirjahyllyt täyttyvät elokuvilla. Äsken raivasin niille lisää tilaa ja järjestelin niitä uuteen uskoon. Millä tavalla ne pitäisi asettaa? Omaelämänkerrallisesti?, ilmestymisvuoden mukaan?, ei kai vain aakkosjärjestyksessä? Päädyin lajittelemaan ne vain genren tai näyttelijän mukaan. 1) Toiminta, sillä sitä minulla on varsin vähän, vain kolme Die Hardia. 2) Huonot elokuvat, joita on jopa minulla 3) Kinski elokuvat, joihin pääsee hyvin huonojen elokuvien kautta. 4) Länkkärit, joista pari menee Kinskien kanssa päällekäin. 5) länkkäreistä sujahtaa elokuvan päällekäisyyksien kautta Paul Newmaneihin 6) Altman (jossa tosin olisi myös päälekkäisyyttä länkkärien ja Newmanin kanssa), josta menen Mashin kautta 7) Komedia, kuuluu mm. 7a) Wes Anderson 7b) Gilliam+Python. Systeemini herkeää tässä vaiheessa: 8) Draama, 8a) De Niro+ Scorsese. 9) Vanhat kovat leffat (mm. Sweet smell of successes) 10) Minä Claudius.

Mutta ei ainoastaa kirjahyllyni täyty elokuvista, vaan myös kirjoista. Uusin hyllyäni täyttävä kirja on Theodor Herzlin Juutalaisvaltio, kirjastosta lainattu ja pilattu. Tänään huomasin joutuvani lunastamaan sen, kun irroitin siitä hometta hammasharjalla. No, ei se mitään. Mielenkiintoista olisi saada selville, ovatko ennen toista maailmansotaa Israeliin muuttaneet juutalaiset mitenkään pyrkineet noudattamaan näitä neuvoja. Onko Juutalaisyhdistystä tai yhtiötä koskaan perustettu? Ei varmaan, se on varmaankin ollut sellaista, että kävellään Venäjältä Israeliin. En tieten tahtoen käytä sanaa Palestiina, käyttäisin mielummin jopa sanaa Juudea, sillä Palestiina on filistealaisten maa, Juudea juutalaisten.

Cyrano De Nez

Katsoin tänään Gerard Depardieun tähdittämän Cyrano De Bergeracin. Elokuvaa katsoessa tuli mieleeni Balzac- ei ehkä vähiten siksi että Depardieu on joskus esittänyt Balzacia-, mutta ei ainoastaan Balzac, vaan hetki ranskantunnilla, jolloin opettajamme kertoi tämän tehneen ylistysrunon kahville. En muista sitä luimmeko sitä vai emme. Balzacista tulee myös mieleen 400 kepposta, ja Balzac-pyhättö. Johtopäätöksinä; en ole lukenut Balzacia, vaan tiedän hänen hahmonsa, joka on totuus valittettavan monen kirjailijan kohdalla.

Mutta takaisin Cyranoon. Tämä näytelmä on monesti filmatisoitu, aiemmin olen nähnyt sen Steve Martinin Roxannena. Juoni menee siis siten, että Cyranolla on valtava klyyvari (Depardieu, haha), valtaisat sanan lahjat ja tämä rakastaa Roxannea. Roxanne ihastuu johonkin kultapojuun, ja Cyrano auttaa tätä miestä, jonka säilän taidot ovat huomattavasti vähäisemmät. Cyrano ei saa naista, vaikka nainen lopulta onkin rakastunut Cyranon sanoihin.
Elokuva oli maukas. Pitkä kesto tarjosi verbaalisia ja fyysisiä kamppailuja hyvin, ettei pitkästynyt. Traagisuus toi sisältöä. Toki joitakin vikojakin oli, mutta hyvätuulisuuteni saa minut ohittamaan ne.

Aina tällaiset elokuvat saavat toivomaan arkipäivä runoilua. Parasta ranskassa! Kauniit puolet tästä kielestä saivat minut hieman kaihoamaan sitä.

Jännittävää on miten Depardieun nenä oikeassakin elämässä on kasvanut verrattaessa elokuvaa 1900, joka on tehty 1976, vaikkapa Monte Criston kreiviin (1998).

Hyvä on, kirjoitin tämän jutun vain saadakseni kuvan esille.

Uusi kauppa

Hahaa! Löysin uuden suomalaisen nettikaupan! No, toki olen kuullut siitä aikaisemminkin, mutta en ole ennen käynyt katsomassa. Nyt tilailemaan Klaus Kinski tuubaa Venom, Android, ja Justine! Täällä näkyy myös olevan tämä Jack the Ripper, jonka ohjaaja on työskennellyt Kinskin kanssa kolmesti, joten ei ole totta että ainoastaan Herzog olisi sietänyt Kinskiä yhtä elokuvaa pidempään.

Hyvä on, ainut oikeasti mielenkiintoinen, jota ei muualla ole näkynyt on tuo Suurkaupungin hait, eli The Hustler. Ostan, ja köyhdyn. Tänään sain kirjastosta kuuden euron sakot yhden päivän myöhästymisestä. Törkeää!

Newman

Viime aikoina olen katsonut runsaahkosti Paul Newmanin elokuvia: Lew Harper-yksityisetsivä, Cool Hand Luke (Lannistumaton Luke), Exodus, Kissa kuumalla katolla, Puhallus, Butch ja Kid- auringonlaskun ratsastajat. Paul Newman on aina ollut kasvo johon voi luottaa, oli elokuva sitten huono tai ei, on häntä mukava katsella. Olen tullut sellaiseen kunnioituksen pisteeseen, että olen valmis antamaan Nobody's foolille uuden mahdollisuuden, näin kymmenen vuoden jälkeen.

Exoduksesta: se on saanut minut miettimään. Siinä on kohtaus jossa Kitty Fremont, amerikkalainen nainen (sama näyttelijä Vaarallisessa romanssissa (North by northwest)) ja Newmanun hahmo Ari Ben Canaan juttelevat, ja Fremon sanoo kaikken ihmisten olevan samanlaisia. Ben Canaan sanoo että ihmiset eivät ole samanlaisia, ja heillä on oikeus olla erilaisia. Mielestäni Fremontin lausahdus on maailmoja syleilevä, muttei totta. Voiko ihmisistä muokata samanlaisia edes kasvattamalla samalaisiksi samalla tavalla, samassa kulttuuripiirissä? ja jos laajennamme yksilötasolta kansoihin, en usko että ajattelemme samalla lailla. Toki voimme punnita asian eri osapuolet, mutta ehkäpä päätyisimme toisiin ratkaisuihin, ja pitäisimme niitä parhaimpina, kuin jokin muu kansa. (Tulipa mieleeni Sodan oppitunnit, jossa McNamara selittää miten he osasivat ajatella kuten venäläiset, mutteivat kuten vietnamilaiset). Ihmisillä on todellakin oikeus olla erilaisia! (en tarkoita ernuja, tai muita erilaisuutta erilaisuuden ja erottumisen vuoksi idiootteja.) Toinen hieno kohta on jo elokuvassa aikaisemmin, kun Fremont toteaa blondille Karen Hansenille "siis äitisi oli juutalainen", ja tämä vastaa "Niin, ja isäni myös". Hähää, touche!
Haluan mainita elokuvan Roy Bean- piru mieheksi, olevan vähintäänkin mielenkiintoinen, vaikka loppu onkin typerä. Haudantakaa puhuvat ajatukset ovat harvinaista herkkua, ja meininki on muutenkin elokuvassa hyvä. YLE lähetti sen ehkäpä puolitoista vuotta sitten, seuraava kerta ehkä kymmenen vuoden päästä.

Tennessee

Mikä pettymys! ettei Tennessee Williamsin oikea etunimi ole Tennessee! Jo ajattelin, että miehestä jolla on tuollainen syntymänimi täytyy tulla jotakin suurta. Noh, kaipa ihmisen on ansaittava nimensä.

Näinä muutamina viime päivinä olen katsellut nauhalta Kissa kuumalla katolla ja Liskojen yön. Innostuin niin, että kävin lainaamassa kirjastosta nämä näytelmät, ja luin Liskojen yön (The Night of the iguana, kuten näin luin sen englanniksi), ensimmäisen olin lukenut jo aikaisemmin. Miten jännittävää on huomata screenwriterin työ, ja näissä tapauksissa se on onnistunut!

Niille, joita näkemyksieni lukeminen kiinnostaa, mutta tarinat eivät ole tutut, lyhyet juoniselostukset:
Kissa kuumalla katolla: Mies ja vaimo, Brick ja Maggie Pollit tulevat Brickin lapsuuden kotiin, sillä Big Daddy on kuoleman uhan alla. Paikalla ovat Brickin veli ja tämän vaimo Mae, jotka haluavat Big Daddyn suuren omaisuuden. Brick ja Maggie eivät tule toimeen keskenään, ja Brick on juonut siitä lähtien kun hänen paras kaverinsa Skipper on kuollut. Setvittelyä, itseinhoa.
Liskojen yö: Entinen pastori T. Lawrence Shannon vetää turistimatkoja Meksikossa. Hän puksuttelee ryhmän alaikäisen kanssa, ja kärrää ryhmänsä hotellinpitäjä-ystävänvaimon luo, estääkseen toimet häntä itseään vastaan. Hotelliin tulee nainen ja tämän huonokuntoinen runoilija isoisänsä. Kuumeista touhua, ja setvittelyä luvassa.

Kissassa oli kolmannesta näytöksestä kaksi versiota, joista elokuva noudattelee Brodway- versiota. Aikaa lukemastani on niin kulunut, että ainut ero jonka muistan on, että tämä Brodway-versio on hieman lohdullisempi loppuratkaisuiltaan. Elokuvassa Brick Pollitin muiden epäilemään mahdolliseen homouteen viittailaan huomattavasti hienovaraisemmin kuin näytelmässä, jossa Brickiltä kysytään suoraan minkälainen Brickin ja Skipperin suhde oli. Pidän enemmän elokuvan tavasta. Ja Paul Newman on niin ihqu, että miten tätä on voitu edes esittää ilman häntä? (Elizabeth Tayloria yhtään väheksymättä [joka on muuten englantilainen, mutta vetää voimakasta souther-aksenttia, jännittävää miten joku ihminen voi muuttua toiseksi niin uskottavasti! Onko näytteleminen valehtelua, vaikka onkin palvelua, katsojan sielun nektaria!])

Liskojen yön näytelmäversio tuntui välillä äärettömän typerältä upean elokuvan jälkeen. Suurin kömpelyys on natsi-perhe, jota koko elokuvassa viisaasti ei ole. Tämä perhe ei tee muuta kuin laulaa natsi-lauluja. (Niin näytelmä sijoittuu 1940, kun taas elokuva jonnekin 50-60 luvulle). Perhe on elokuvassa korvattu Shannonin turistilaumanaisilla, jotka näytelmässä loistavat poissaolollaan. Miksi? Yritetäänkö tässä säästää näytelmän kuluja? Miksi sitten täyttää paikka natseilla, muistuttaakseen maailman sotaisasta tilanteesta? Heijastaakseen sen särkyneisiin ja murtuviin ihmisiin? Tyhmää. Näytelmässä myös lätistään aivan turhia, (elokuvassa joittenkin dialogien järjestyksiä on muutettu,) ja tuodaan Shannonin lapsuuskin puheeksi, täysin epäuskottavasti. Hahmot ovat jopa erilaisia elokuvaan verrattuna, joten elokuva on vielä enemmän omillaan. Virranjakajan saanti on erilainen, josta tuleekin mieleeni tämä Charlotte-hahmo, joka on paljon suuremmassa osassa elokuvassa. Elokuvassa hän on nymfimäinen, ja näytelmässä enemmän uhri. Ehkäpä pidän enemmän elokuvasta, kun Shannon ei ole siinä niin roisto, kuitenkin yhtäläisen tilanteensanelemasti heikko, vaikka tekonsa tuomittava onkin. Ja taas voin vain kehua, että mitä olisikaan tämäkään näytelmä ilman Richard Burtonia tai Ava Gardneria! Elokuvan keinojen ihanuus on mahdollisuus paikoista toiseen siirtymiseen, ja joukkokohtaukset, joita tässä alussa käytetään. Tapahtumat näytetään, eikä niistä puhuta myöhemmin, kuten näytelmässä. Nämä johtavat antiikkisen näytelmän- tapahtumat tapahtuvat päivän sisällä- osittaiseen kumoamiseen, sillä tapahtumat laajenevat noin kolmelle päivälle ja prologille, mutta pääpaino on toki tuona yhtenä "liskojen yötä" edeltävänä päivänä.

Nam nam, mitä herkkua!
I make love to Elizabeth Taylor/Catch hell from Richard Burton - Bobo, Freewheelinin viimeiset sanat

Nuorisokonferenssi- Jugendtreffen

1) Did she have any reasons to disappear? Debts?
2) Idealistic reasons rather. She still went to school, but I think the reason for leaving lays in that she didn't belive in the school system. She thought that it was intsitutionalizing. I think she'll try to prove the possibility of 'American Dream' in Europe, succeeding with one's own talents without any diplomas or bureaucracy.


3) Madness! She thinks she's some misunderstood renaissance genious who makes the rules! Hmph! Work has been fought for, and one cannot have it without education! Especially for youngsters a proper job is hard to get, and she is too proud to come bach humiliated.
4) To get to workinglife as fast as possible and forget about civilizing oneself. Heads of state complain about over education- don't they understand thirst of knowledge? School should be like Plato's Academy. Eventhough it was an institution, institution would be beneficial. Comprehensive school- the basis of a welfare state.
5)Unbiased teaching guarantees studying opportunities to a hardworkin student. Student exchange programmes! Easy transportation within the EU! Europe is open! But the young have got fear. Masseducation sets challenges for a mediocre one. 500 similar guys apply for the same job as you and 5000 more in India that work more cheaply. And old farts try to make employmen even harder for youngsters. We live new times of uncertainty. What was your question again?

6) Where is Grace?


Here are samples from the comic made to The European Youth Meeting.
I translated it, but because of lack of proper tools at the moment, I cannot deliver it at its right form, so I had to write the translations belove the picture.

Ich heisse Kira, bald 18 Jahre alt und Sie können mir schreiben: arthurdent@jippi.fi

Haba haba Ding ding

Hohoo!
Minäkin aloitan soliptistisen ja narsistisen julkipäiväkirjan! Jawohl! Aloittakaamme blogia kuvailevalla quotilla His Bobnessilta: Too much of nothing.