Lopetin juuri elokuvan Nürbergin tuomio. Olipa kova, ja loppua kohden uuvuttavan hieno elokuva. Elokuva kertoo natsi-tuomareiden tuomitsemisesta, ei esim. Ribbentroppeja ja Göringejä, kuten ensin luulin. Tämä on kai jossakin määrin kuviteellinen, mutta perustuu kuitenkin oikeisiin juttuihin, ainakin mitä nettiä surffailemalla luin.
Hillitön kaarti, joka painavuudessaan kerrankin onnistuu: Spencer Tracy, Burt Lancaster, Marlene Dietrich, Judy Garland, Montgomery Clift, WILLIAM SHATNER, ja Maximilian Schell- nimikin kuulostaa tutulta. Ahaa! Han on Kinder, Mütter und ein General- elokuvassa se jonka Kinski pistää teloitettavaksi siinä 25.tunti pätkässä!
Vanhat (no ei tämä niin vanha ole, 61) amerikkalaiset elokuvat rulaa, sillä niissä on ajatusta, ja moraalisia pohdintoja. Tämäkään ei päästä helpolla. Aivan törkeän kova! ("Kieliongelmakin" oli ratkaistu erinomaisen hyvin)
maanantai 28. toukokuuta 2007
lauantai 26. toukokuuta 2007
Televisio
Myönnän, minä katson televisiota. Onneksi en paljoa. Tälllä hetkellä katson Ryhmä Pullmania, Berlin Alexanderplatzia ja Punaista Neilikkaa. Varsin viihdyttäviä sarjoja. Joskus heikkoina hetkinäni katson Frendejä, Simpsoneja ja muuta miljoonakertaa nähtyä löräytystä.
Kesä tulee, ja sen tietää siitä, että katsoin tänään urheilua. Kaksi tuntia pöytätennistä. Mitä mielenkiintoisinta toimintaa! Peli voitetaan nopeammin kuin oikeassa tenniksessä, sillä 11-x tilanteeseen pääsee ilman 0-15 ja sellaisia mitä tenniksessä vaadittaisiin erän pisteen voittoon. Opin myös tänään, että ne aasialaiset heput, jotka pitävät mailaa kynäotteella, rttä niiden maila on erilainen. Sellaisella pelaavat käyttävät ainoastaan kämmenlyöntiä! Ainakin jos oikein ymmärsin. Tämä pöytätennis nousee ehdottomasti päälajieni pyöräilyn ja tenniksen ohelle kesäkatsomisiin.
Siitä tulikin mieleeni, mitä ihmettä varten doping-käyttäjät tunnustavat? Kaikki tietävät kaikkien käyttävän, miksi se pitää pakottamatta tunnustaa kymmenen vuotta huippupäivien jälkeen? Tai kesken hyvän uran? Pälliapinat.
Mutta takaisin televisioon. Teemalle on tullut uusia elokuvakategorioita, mutta kesän saalis näyttää tylsähköltä, monet olen nähnyt aikaisemmin, ja loput ovat jotain itkeväkurdilapsi, jota länsimainen nainen kuvaa. Tv2selta tulee ihan mielenkiintoisen näköistä länkkärikamaa. Ja muuten 9.6 Peter Sellersin elämä, Life and Death of Peter sellers, jossa Geoffery Rush esittää Sellersiä, ja silloin kun katsoin tämän se oli varsin hyvä. Tosin silloin en ollut nähnyt näin paljon Sellersin elokuvia (joka on liian vähän, Naisentappajat missä luuraat?), joten mitenköhän toinen katsomiskerta?
Kesä tulee, ja sen tietää siitä, että katsoin tänään urheilua. Kaksi tuntia pöytätennistä. Mitä mielenkiintoisinta toimintaa! Peli voitetaan nopeammin kuin oikeassa tenniksessä, sillä 11-x tilanteeseen pääsee ilman 0-15 ja sellaisia mitä tenniksessä vaadittaisiin erän pisteen voittoon. Opin myös tänään, että ne aasialaiset heput, jotka pitävät mailaa kynäotteella, rttä niiden maila on erilainen. Sellaisella pelaavat käyttävät ainoastaan kämmenlyöntiä! Ainakin jos oikein ymmärsin. Tämä pöytätennis nousee ehdottomasti päälajieni pyöräilyn ja tenniksen ohelle kesäkatsomisiin.
Siitä tulikin mieleeni, mitä ihmettä varten doping-käyttäjät tunnustavat? Kaikki tietävät kaikkien käyttävän, miksi se pitää pakottamatta tunnustaa kymmenen vuotta huippupäivien jälkeen? Tai kesken hyvän uran? Pälliapinat.
Mutta takaisin televisioon. Teemalle on tullut uusia elokuvakategorioita, mutta kesän saalis näyttää tylsähköltä, monet olen nähnyt aikaisemmin, ja loput ovat jotain itkeväkurdilapsi, jota länsimainen nainen kuvaa. Tv2selta tulee ihan mielenkiintoisen näköistä länkkärikamaa. Ja muuten 9.6 Peter Sellersin elämä, Life and Death of Peter sellers, jossa Geoffery Rush esittää Sellersiä, ja silloin kun katsoin tämän se oli varsin hyvä. Tosin silloin en ollut nähnyt näin paljon Sellersin elokuvia (joka on liian vähän, Naisentappajat missä luuraat?), joten mitenköhän toinen katsomiskerta?
Myöhempien aikojen elokuvista
Katsoin tänään Prestige- nimisen elokuvan, jolle olisi voinut aivan hyvin antaa suomenkielisen nimen, sillä tämä sana kuulostaa typerältä. Mutta ehkäpä se on parempi näin, sillä tämän kuuloinen sana kuvaa, ja kertoo hyvin paljon kyseisestä elokuvasta. Näin on, tuubaa. Keskivaiheilla elokuva eteni vauhdikkaasti ja miellyttävästi, mutta loppu! Gaah. Jossakin elokuvassa sanottiin, että lopusta elokuva arvioidaan, jos se on hyvä, niin se "nails it". Tosiaankin, tässä loppu oli niin typerä, että se laski elokuvan pohjamutiin. Kateus ja kosto ovat mielenkiintoisia aiheita, mutta tähän pitää pistää jokin täysin typerä jekku, joka saa minut niin vihaiseksi, että minun täytyy kirjoittaa siitä blogiin, ja rikkoa blogi-hiljaisuus.
Eilen näin hilpeän elokuvan: Hei Pussycat (What's new pussycat). Sopivan iloisessa seurassa katselukokemus oli mielittyvä ja suorastaan mainio. Pääosissa Peter O'Toole ja mainio Peter Sellers Tri. Fritz Fassbenderinä, jolla sissyhaircut. Woody Allenin käsikirjoittama, ja herra esiintyykin ensimmäisessä roolissaan nuorena ja vähemmän kaljuna. Todella hölmö elokuva, joka kuitenkin saa minut haluamaan lisää: Casino Royale, Allen Sellers ja Welles.
Toissapäivänä katsoin vielä hauskemman ja mainiomman elokuvan: Kenraali. Olen nähnyt sen silloin kun kakkonen esitti niitä jokin viisi vuotta sitten, mutten kyllä muistanut mitään.
Hulvaton, mainio, ja oikeasti hieno! Suorastaan lyyrinen!En halua pistää sitä koulukirjaesimerkkikuvaa, vaan tämän:
Pöllitty jonkun muun blogista tämä kuva, saa tyhmät vintage-tekstit mukana. Blääh.
Ja oho! saan tämän itselleni nauhalle, sillä se tulee YLE Teemalta 8.7, eikä hirveästi haittaa kun Teema kössii tekstitykset!
Eilen näin hilpeän elokuvan: Hei Pussycat (What's new pussycat). Sopivan iloisessa seurassa katselukokemus oli mielittyvä ja suorastaan mainio. Pääosissa Peter O'Toole ja mainio Peter Sellers Tri. Fritz Fassbenderinä, jolla sissyhaircut. Woody Allenin käsikirjoittama, ja herra esiintyykin ensimmäisessä roolissaan nuorena ja vähemmän kaljuna. Todella hölmö elokuva, joka kuitenkin saa minut haluamaan lisää: Casino Royale, Allen Sellers ja Welles.
Toissapäivänä katsoin vielä hauskemman ja mainiomman elokuvan: Kenraali. Olen nähnyt sen silloin kun kakkonen esitti niitä jokin viisi vuotta sitten, mutten kyllä muistanut mitään.
Hulvaton, mainio, ja oikeasti hieno! Suorastaan lyyrinen!En halua pistää sitä koulukirjaesimerkkikuvaa, vaan tämän:
Pöllitty jonkun muun blogista tämä kuva, saa tyhmät vintage-tekstit mukana. Blääh.
Ja oho! saan tämän itselleni nauhalle, sillä se tulee YLE Teemalta 8.7, eikä hirveästi haittaa kun Teema kössii tekstitykset!
perjantai 18. toukokuuta 2007
Schlafen
Uni puskee jo silmään. Ensimmäinen lomapäivä on sujunut mainiosti historiaa lukiessa. Ein hunsvot tuo Mannerheim, ihan kämmäri.
Katsoin myös Bergmania, Kasvot . l. Ansiktet. Bergman on kyllä suurin syy opiskella ruotsia. I dessa mina händer ska jag bygga en kyrka... ehkä näin. Pian osaan quotata aina vain paremmin! Josta tulikin mieleeni tämänpäiväinen keskusteluni Der Amerikanische Freundin vuorosanoin.
Gannick said...
Söin tänään tällaisella greippiä.
Olen uninut viimeaikoina paljon. Herään vaihtaakseni unen joka vain toistaa itseään. Uni on vahvempi tunne kuin valveillaolo.
Katsoin myös Bergmania, Kasvot . l. Ansiktet. Bergman on kyllä suurin syy opiskella ruotsia. I dessa mina händer ska jag bygga en kyrka... ehkä näin. Pian osaan quotata aina vain paremmin! Josta tulikin mieleeni tämänpäiväinen keskusteluni Der Amerikanische Freundin vuorosanoin.
Gannick said...
Söin tänään tällaisella greippiä.Olen uninut viimeaikoina paljon. Herään vaihtaakseni unen joka vain toistaa itseään. Uni on vahvempi tunne kuin valveillaolo.
keskiviikko 16. toukokuuta 2007
näytelmä
Hyvä väki,
vastoin tahtoani joudun olemaan typerässä näytelmässä. Mikä tekee siitä niin idioottimaisen? No, vastaan: se on ällöttävän laskelmoitu miellyttämään oman laitokseni asukkeja. Vitsit ovat surkeita; se on tällainen "ihanan absurdi", jota pikkunäppärät äidinkielen rakastajat arvostavat. Fy!
Gaa! Jos minä joutuisin tekemään jotakin tällaista, niin pohtisin edes teeman, jota haluan esittää. Vaikka tekele epäonnistuisi, olisi se silti arvokkaampi kuin tämä sonta.
Edes tämä kuva ei tee oikeutta sille mistä puhun, sillä X-paroni oli ihan jees.
Hmmm, voisin suomentaa Jesus Christus Erlöseriä, ja kiljua sitä monologina. Enenmmän minua, vähemmän ryhmää... Näin olisi hyvä.
vastoin tahtoani joudun olemaan typerässä näytelmässä. Mikä tekee siitä niin idioottimaisen? No, vastaan: se on ällöttävän laskelmoitu miellyttämään oman laitokseni asukkeja. Vitsit ovat surkeita; se on tällainen "ihanan absurdi", jota pikkunäppärät äidinkielen rakastajat arvostavat. Fy!
Gaa! Jos minä joutuisin tekemään jotakin tällaista, niin pohtisin edes teeman, jota haluan esittää. Vaikka tekele epäonnistuisi, olisi se silti arvokkaampi kuin tämä sonta.
Edes tämä kuva ei tee oikeutta sille mistä puhun, sillä X-paroni oli ihan jees.Hmmm, voisin suomentaa Jesus Christus Erlöseriä, ja kiljua sitä monologina. Enenmmän minua, vähemmän ryhmää... Näin olisi hyvä.
uu-lala
I feel good, [uu-lalala], I feel bad, [uu-lalala], I feel happy, I feel sad, am I in love? [aa-ah] I must be in love - NOT!
tiistai 15. toukokuuta 2007
Goethe
3 Böcker jag helst läser
Jag läser helst Johann Wolfgang von Goethes böcker, eftersom han har skrivit de bra. Litet om författaren: han var tysk. Han föddes år 1749 och dog år 1832. Han var riktig allmänbildad: han var diktare (han har skrivit både romaner och skådespel), poet och vetenskapsman. Han också studerade juridik och medicin. I början av hans karriär som en författare, han tillhörde i “Sturm und Drang” - som representerar romantiken. En bok av den här tidsperioden är “Den unge Werthers lidanden”, hans mesta kända gärning.
“Den unge Werthers lidanden” är skriven i brev-form. I boken älskar Werther en kvinna utan kontrakärlek. Han begår självmord till slutet. Boken blev jättepopulär. Alla deprimerade unga män använde likadana kläder som Werther och slutade sina dagar såsom han.
Senare skrev Goethe “Wilhelm Meisters Lehrjahre” som är ett utvecklingberättelse. Goethe var inte mer romantik utan borgerlig. I denna bok har hans vän Schiller påverkat. Intrigen är att Meister skulle bygga tyska teater, men under tiden förstod han sin brisfällighet.
Jag gillar de här böckerna. Jag har också läst en del av Goethes “Faust” och hans dikter.
Ja vielä lisäksi tällainen joka seisoo englannin luokkamme seinällä:
"Mit jeder Sprache, die du kannst, bist du ein Mensch mehr"
Vaikken pidäkään tätä väittämää totena, on se pyörinyt päässäni Ukrainan euroviisupiisin kanssa.
Jag läser helst Johann Wolfgang von Goethes böcker, eftersom han har skrivit de bra. Litet om författaren: han var tysk. Han föddes år 1749 och dog år 1832. Han var riktig allmänbildad: han var diktare (han har skrivit både romaner och skådespel), poet och vetenskapsman. Han också studerade juridik och medicin. I början av hans karriär som en författare, han tillhörde i “Sturm und Drang” - som representerar romantiken. En bok av den här tidsperioden är “Den unge Werthers lidanden”, hans mesta kända gärning.
“Den unge Werthers lidanden” är skriven i brev-form. I boken älskar Werther en kvinna utan kontrakärlek. Han begår självmord till slutet. Boken blev jättepopulär. Alla deprimerade unga män använde likadana kläder som Werther och slutade sina dagar såsom han.
Senare skrev Goethe “Wilhelm Meisters Lehrjahre” som är ett utvecklingberättelse. Goethe var inte mer romantik utan borgerlig. I denna bok har hans vän Schiller påverkat. Intrigen är att Meister skulle bygga tyska teater, men under tiden förstod han sin brisfällighet.
Jag gillar de här böckerna. Jag har också läst en del av Goethes “Faust” och hans dikter.
Ja vielä lisäksi tällainen joka seisoo englannin luokkamme seinällä:
"Mit jeder Sprache, die du kannst, bist du ein Mensch mehr"
Vaikken pidäkään tätä väittämää totena, on se pyörinyt päässäni Ukrainan euroviisupiisin kanssa.
perjantai 11. toukokuuta 2007
Goldberg
Rakas kertojanne palaa pitkähköltä tauolta kirjoituspuuhiin. Kylläpä on tultu uurastettua Eurooppalaisen elokuvan parissa, ripattu sitä koneelle, muahahah! Eivätkä päiviäni ole täyttäneet ainoastaa tuntikausien editointi, tekstitys, ja ohjelman kaatuminen viisi kertaa päivässä, vaan myös Goldberg variaatiot.
Ah, menkäämme ajassa taaksepäin, kun ensimmäisen kerran kuulin Angela Hewittin soittamana Bachin Goldberg variaatiot. Letkeä tyyli sai minut hämmästelemään sitä seikkaa, että miten mielenkiintoista Bach voi olla hyvin soitettuna. Tarinamme jatkuu, kun sain käsiini Glenn Gouldin Goldberg variaatiot. Taas yllätykseni oli suuri: tempo päälle kaksinkertainen, ja kuitenkin artikulaatio on huomattavasti selkeämpää, ehkä jopa bachiaanista. Innostuksen siivittämänä otin vielä Wanda Landowskan variaatiot. Gouldin ja Landowskan variaatiot ovat ilmestyneet samana vuotta, 55, mutta Gould on ollut 25 vuotias, ja Landowska 75. Mikä ero! Huomattavin ero tulee siitä että Landowska soittaa cembaloa, Gould pianoa (kuten Hewittkin). L. olikin niitä jotka ensimmäisinä alkoivat soittaa autenttisilla soittimilla. L.n variaatiot ovat omaan korvaani juuri sitä perinteisen bachiaanista, raskasta. Enkä myöskään pidä hirveästi cembalon äänimaisemasta.
Joudun siis toteamaan, että pidän Landowskan työstä vähiten. Mutta olen vielä varsin tietämätön, vaikka tiedänkin että hänen musiikkinsa vaatisi älyä, jota minulla musiikin suhteen ei ole. Sanoisin kuitenkin hauskan quotin, jonka luin: Joku muusikko arvostelee Landowskan soitantoa, ja väittää tämän Bach tulkintaa vääräksi. Landowska vastaa "Sinä soitat omalla tavallasi, ja minä minä soitan Hänen tavallaan". Hahahah. Mutten kuitenkaan taida polttaa tätä levyä.
Ah, menkäämme ajassa taaksepäin, kun ensimmäisen kerran kuulin Angela Hewittin soittamana Bachin Goldberg variaatiot. Letkeä tyyli sai minut hämmästelemään sitä seikkaa, että miten mielenkiintoista Bach voi olla hyvin soitettuna. Tarinamme jatkuu, kun sain käsiini Glenn Gouldin Goldberg variaatiot. Taas yllätykseni oli suuri: tempo päälle kaksinkertainen, ja kuitenkin artikulaatio on huomattavasti selkeämpää, ehkä jopa bachiaanista. Innostuksen siivittämänä otin vielä Wanda Landowskan variaatiot. Gouldin ja Landowskan variaatiot ovat ilmestyneet samana vuotta, 55, mutta Gould on ollut 25 vuotias, ja Landowska 75. Mikä ero! Huomattavin ero tulee siitä että Landowska soittaa cembaloa, Gould pianoa (kuten Hewittkin). L. olikin niitä jotka ensimmäisinä alkoivat soittaa autenttisilla soittimilla. L.n variaatiot ovat omaan korvaani juuri sitä perinteisen bachiaanista, raskasta. Enkä myöskään pidä hirveästi cembalon äänimaisemasta.
Joudun siis toteamaan, että pidän Landowskan työstä vähiten. Mutta olen vielä varsin tietämätön, vaikka tiedänkin että hänen musiikkinsa vaatisi älyä, jota minulla musiikin suhteen ei ole. Sanoisin kuitenkin hauskan quotin, jonka luin: Joku muusikko arvostelee Landowskan soitantoa, ja väittää tämän Bach tulkintaa vääräksi. Landowska vastaa "Sinä soitat omalla tavallasi, ja minä minä soitan Hänen tavallaan". Hahahah. Mutten kuitenkaan taida polttaa tätä levyä.
perjantai 4. toukokuuta 2007
Hustlerin jatko-osa
Katsoin juuri paskan elokuvan: The color of money. Tämä mitään sanomaton pieraisu on erinomaisen The Hustlerin (Suurkaupungin hait) jatko-osa. Voi kiesus miten tyhmä se olikaan! Scorsesen ohjaus on naurettavan kasaria. Vaikkei itse adjektiivi aina tarkoittaisi pahaa, niin tässä se tarkoittaa rahan tahkontaa laskelmoiduilla kamerakikoilla ja mitäänsanomattomalla elokuvalla. Ja aivan törkeä musiikki pauhusi koko ajan. Tässä elokuvassa ei ole kenenkään sydänverta, joten miksi siis tehdä sellaisia elokuvia? Plääh.
The Hustler taas on mainio elokuva. Alku on letkeää poolin pelamista (Pool amerikkalaista, biljardi eurooppalaista, kuten huomaamme tvtä ja Amerikanische Freundin [Hopperin kämpässä oleva amerikkalaisuus, muovilla peiteetty] katsomalla. Hämärämpi kuin baseball.), mutta elokuva muuttuu, ja Newmanin Fast Eddie Felson saa lihaa luittensa päälle, rakentuu hieman monioikoisemmaksi hahmoksi. Tässä jatko-osassa Newman ei ole sama Fast Eddie, edes ikälisä (ihmisen "sisäinen kasvaminen") ei tee hahmosta samaa.
The Hustler taas on mainio elokuva. Alku on letkeää poolin pelamista (Pool amerikkalaista, biljardi eurooppalaista, kuten huomaamme tvtä ja Amerikanische Freundin [Hopperin kämpässä oleva amerikkalaisuus, muovilla peiteetty] katsomalla. Hämärämpi kuin baseball.), mutta elokuva muuttuu, ja Newmanin Fast Eddie Felson saa lihaa luittensa päälle, rakentuu hieman monioikoisemmaksi hahmoksi. Tässä jatko-osassa Newman ei ole sama Fast Eddie, edes ikälisä (ihmisen "sisäinen kasvaminen") ei tee hahmosta samaa.
torstai 3. toukokuuta 2007
Bergman
Luin Bergmanin kirjan Bilder (Kuvasta kuvaan), sillä minun täytyy tehdä ruotsiin esitelmä pohjoismaisesta henkilöstä, ja mieluisin valinta on tietenkin Bergman. Harmi vain, että den Bergman dokkari, joka tuli joskus telkasta ei ole millään nauhalla tähän päivään asti minulla säilynyt, joten tämä tarkoittaa sitä, että minun pitää tehdä työtä, ja vieläpä ruotsiksi! Gaah, no tulen laittamaan sen tänne.
Mutta ennen sitä taas ajatuksia: 1) Minä olen nähnyt aika paljon Bergmaneja, mutta silti liian vähän. 2) Bergmanin varhainen komedia, ei toimi, sillä komedia heiluu kokoajan bergmanilaisen epätoivon partaalla. 3) Seitsemäs sinetti on hauskin Bergman, vaikka käsitteleekin taas vaikeita aiheita: kuolemaa, ja ihmisen käsittelyä kuolemasta .l. Jumalaa. Jotkut kohtaukset ovat vallan hilpeitä! (Näyttelijä kiipeää puuhun, jota Kuolema tulee kaatamaan, ja sen jälkeinen orava-kohtaus) 4) Parhainta Bergmania on Talven valoa, 5) joka ei muodosta trilogiaa Hiljaisuuden ja Kuin kuvastimessa kanssa.
Bergman on hirvittävän vanha! 89! Ja kuitenkin kova jätkä, vaikkei enää teekään mitään, mutta viimeisin, Saraband toimii, vaikken ole Kohtauksia eräästä avioliitosta nähnytkään, jonka jatko-osa se on. Ja nämä leffat on kuvattu kesälomilla teatterista! Jännittävää miten teatterinäytös, olkoonkin se maailman paras ei enää koskaan toistu. Hetki on jo mennyt, ja sen on kokenut jokin 200 ihmistä. Joillekin elokuville käy samallalailla. Buster Keaton meinattiin unohtaa ja tuhota, mutta osa pelastui. Miten paljon suuruutta onkaan tuhoutunut! Entäpäs ne jotka ovat kuolleet lavantautiin enne mahdollista suuruuttaan!
Mutta ennen sitä taas ajatuksia: 1) Minä olen nähnyt aika paljon Bergmaneja, mutta silti liian vähän. 2) Bergmanin varhainen komedia, ei toimi, sillä komedia heiluu kokoajan bergmanilaisen epätoivon partaalla. 3) Seitsemäs sinetti on hauskin Bergman, vaikka käsitteleekin taas vaikeita aiheita: kuolemaa, ja ihmisen käsittelyä kuolemasta .l. Jumalaa. Jotkut kohtaukset ovat vallan hilpeitä! (Näyttelijä kiipeää puuhun, jota Kuolema tulee kaatamaan, ja sen jälkeinen orava-kohtaus) 4) Parhainta Bergmania on Talven valoa, 5) joka ei muodosta trilogiaa Hiljaisuuden ja Kuin kuvastimessa kanssa.
Bergman on hirvittävän vanha! 89! Ja kuitenkin kova jätkä, vaikkei enää teekään mitään, mutta viimeisin, Saraband toimii, vaikken ole Kohtauksia eräästä avioliitosta nähnytkään, jonka jatko-osa se on. Ja nämä leffat on kuvattu kesälomilla teatterista! Jännittävää miten teatterinäytös, olkoonkin se maailman paras ei enää koskaan toistu. Hetki on jo mennyt, ja sen on kokenut jokin 200 ihmistä. Joillekin elokuville käy samallalailla. Buster Keaton meinattiin unohtaa ja tuhota, mutta osa pelastui. Miten paljon suuruutta onkaan tuhoutunut! Entäpäs ne jotka ovat kuolleet lavantautiin enne mahdollista suuruuttaan!
After the harvest
Rakas kertojanne on tauon päätteeksi palannut sorvin ääreen, ja mitä kaikkea kerrottavaa minulla onkaan!
Katsoin äsken Kaspar Hauserin tapauksen ilman suomenkielisiä tekstejä. Ymmärsin juonen kulun, ja joitakin juttuja aivan liaan huonolla saksantaidollani. Suurin ymmärrys tuli siitä, että olen nähnyt tämän elokuvan kokonaan kolmisen vuotta sitten, katsomatta tietoisesti. Mikä minua etenkin ennen elokuvan tietoista katsomista viehätti, oli sen nimi: Jeder für sich und Gott gegen alle, eli omien kykyjeni mukaan suomentaen: jokainen omaan oussiinsa ja Jumala kaikkia vastaan. En varmaan katso tätä uudestaan ennen kuin olen oppinut enemmän, vaikka näinkin se oli hyvä ja mielenkiintoinen. Katsoin tänään myös taas Nosferatun., joka innoittaakin minua tähän:
Nuori Bruno Ganz. Kolmekymmentä vuotta ennen Hilteriä. Vartokaatte syvällistä (no jaa) katsausta Der Amerikanische Freundiin!
Jouko Ahola- maailman vahvin mies on Herzogin elokuvassa Invincible, joka kertoo hämy hypnotisoijasta Hanussenista, joka salaten juutalaisuutensa pääsi Hitlerin lähipiiriin. Myös O.W Fischer on ohjannut ja näytellyt pääosaa päähenkilönsä nimeä kantavan elokuvan, jossa myös on Kinski. Kumpaisenkin näistä häluaisin nähdä- Münchenissä! Warum nicht? Darum.
Katsoin äsken Kaspar Hauserin tapauksen ilman suomenkielisiä tekstejä. Ymmärsin juonen kulun, ja joitakin juttuja aivan liaan huonolla saksantaidollani. Suurin ymmärrys tuli siitä, että olen nähnyt tämän elokuvan kokonaan kolmisen vuotta sitten, katsomatta tietoisesti. Mikä minua etenkin ennen elokuvan tietoista katsomista viehätti, oli sen nimi: Jeder für sich und Gott gegen alle, eli omien kykyjeni mukaan suomentaen: jokainen omaan oussiinsa ja Jumala kaikkia vastaan. En varmaan katso tätä uudestaan ennen kuin olen oppinut enemmän, vaikka näinkin se oli hyvä ja mielenkiintoinen. Katsoin tänään myös taas Nosferatun., joka innoittaakin minua tähän:
Nuori Bruno Ganz. Kolmekymmentä vuotta ennen Hilteriä. Vartokaatte syvällistä (no jaa) katsausta Der Amerikanische Freundiin!Jouko Ahola- maailman vahvin mies on Herzogin elokuvassa Invincible, joka kertoo hämy hypnotisoijasta Hanussenista, joka salaten juutalaisuutensa pääsi Hitlerin lähipiiriin. Myös O.W Fischer on ohjannut ja näytellyt pääosaa päähenkilönsä nimeä kantavan elokuvan, jossa myös on Kinski. Kumpaisenkin näistä häluaisin nähdä- Münchenissä! Warum nicht? Darum.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
