Goldberg

Rakas kertojanne palaa pitkähköltä tauolta kirjoituspuuhiin. Kylläpä on tultu uurastettua Eurooppalaisen elokuvan parissa, ripattu sitä koneelle, muahahah! Eivätkä päiviäni ole täyttäneet ainoastaa tuntikausien editointi, tekstitys, ja ohjelman kaatuminen viisi kertaa päivässä, vaan myös Goldberg variaatiot.

Ah, menkäämme ajassa taaksepäin, kun ensimmäisen kerran kuulin Angela Hewittin soittamana Bachin Goldberg variaatiot. Letkeä tyyli sai minut hämmästelemään sitä seikkaa, että miten mielenkiintoista Bach voi olla hyvin soitettuna. Tarinamme jatkuu, kun sain käsiini Glenn Gouldin Goldberg variaatiot. Taas yllätykseni oli suuri: tempo päälle kaksinkertainen, ja kuitenkin artikulaatio on huomattavasti selkeämpää, ehkä jopa bachiaanista. Innostuksen siivittämänä otin vielä Wanda Landowskan variaatiot. Gouldin ja Landowskan variaatiot ovat ilmestyneet samana vuotta, 55, mutta Gould on ollut 25 vuotias, ja Landowska 75. Mikä ero! Huomattavin ero tulee siitä että Landowska soittaa cembaloa, Gould pianoa (kuten Hewittkin). L. olikin niitä jotka ensimmäisinä alkoivat soittaa autenttisilla soittimilla. L.n variaatiot ovat omaan korvaani juuri sitä perinteisen bachiaanista, raskasta. Enkä myöskään pidä hirveästi cembalon äänimaisemasta.

Joudun siis toteamaan, että pidän Landowskan työstä vähiten. Mutta olen vielä varsin tietämätön, vaikka tiedänkin että hänen musiikkinsa vaatisi älyä, jota minulla musiikin suhteen ei ole. Sanoisin kuitenkin hauskan quotin, jonka luin: Joku muusikko arvostelee Landowskan soitantoa, ja väittää tämän Bach tulkintaa vääräksi. Landowska vastaa "Sinä soitat omalla tavallasi, ja minä minä soitan Hänen tavallaan". Hahahah. Mutten kuitenkaan taida polttaa tätä levyä.