Ah! Kesän mainioimmat ajat, sateet, ovat oikeuttaneet tuntikausien musiikin kuuntelun (ilman häpeää kodin suojissa kykkimisestä, ja surkeasta rusketuksesta), jota olenkin harjoittanut riemumielin. Olen kerrannut Pink Floydia, Radioheadia ja Tom Waitsiä, ja kuunnellut myös uudempia Kuunneltavia, kuten Beatlesia etc.
Plääh, olisin halunnut pistää tähän väliin Meddlen sisäkannen kuvan, jonka sinitarrasin eilen kattoon, mutta netissä ei ollut kuin joitain surkean pieniä, tai kuvakäsiteltyjä.
Kävinkin taas lainaamassa kirjastosta The Wall-elokuvan. Eksistentialismi ja kärsimys tai fasismi. Minä tai yksikkö! (Suokaa anteeksi tämä tulkinta, se ei kuvaa koko elokuvaa, vaan ajatuksia elokuvan nostattamina) Mainio elokuva! Geldof tekee välillä jotakin todellakin hyvää.
Kukaan muu ei sano sitä ääneen kuin minä: Hyvä että Barret tuli pöpiksi, sillä varhainen Pink Floyd (Piper at the gates of dawn) on paskaa! Kun tämä "nero" kuoli, niin kylläpä kirjoitettiin sivukaupalla sontaa. Ainut hyvä asia mikä tuosta apinasta on jäänyt, on materiaali Wish you were hereä varten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti